Olen pitkänlinjan burmakasvattaja Kuopiosta ja ammatiltani olen floristi. Asun mieheni kanssa Kuopion keskustan tuntumassa kerrostalossa Kallaveden rannalla. Lapsemme ovat muuttaneet jo omilleen. Kotiamme sulostuttavat tällä hetkellä neljä burmanaarasta: kastraattirouva Milka, Sheena ja tytär Keiju sekä uusimpana Keijun tytär Helmililja.
Rakkauteni burmaan syttyi kissanäyttelyssä vuonna1987. Rakastuin sirorakenteiseen burmaan, jossa oli hienostunutta itämaista eleganssia, upean kiiltävä ruskea turkki ja kullankeltaisena loistavat avoimet, viekkaat silmät. Ei lienee yllätys, että ensimmäisen burmani Isä-Brownin Shu-Shu muuttikin meille jo samana kesänä. Minun ja silloisen avomieheni yhteinen kasvattajanimi Fin*Suhuban hyväksyttiin FiFessä 20.04.1988 ja ensimmäinen pentue syntyi saman vuoden toukokuussa. Pentujen syntymä ja niiden kasvun seuraaminen tuntui heti omalta jutulta. Sittemmin kasvatus tällä kasvattajanimellä päättyi, kun tiemme avomieheni kanssa erosivat. Uusi kasvattajanimeni FI*Shu-Shun hyväksyttiin 21.02.1991 ja samana keväänä ensimmäinen Shu-Shun pentue näkikin jo päivänvalon. Vuonna 1994 kissaharrastukseeni tuli 10 vuoden tauko poikani allergian vuoksi.
Nykyisin meille syntyy 1-3 pentuetta vuodessa, joista osa syntyy ja kasvaa sijoituskodeissa, jotta koko kotiväki saa levähtää ja elää ”aikuisten arkea” pentueiden välissä. Kissanäyttelyissä käyn nykyään harvakseltaan, mutta mikäli kasvattini omistaja asiasta innostuu, niin autan mielelläni alkuun. Jos voidaan puhua kasvatuksen kruununjalokivistä näyttelymielessä, niin yksi sellainen tähti minulla on ollut, ruskea neitokainen Shu-Shun Shadow, kutsumanimeltään ”Iibis”. Neitokainen voitti sen kaikkein halutuimman World Winner tittelin vuonna 2010 Ranskan Lyonissa. Omistajan Hilda Salosen ahkera näyttelyttäminen mahdollisti myös muiden lukuisien hienojen titteleiden saavuttamisen. Toinen kruununjalokivistäni on Suomen vanhimmaksi burmaksi nimetty Suhuban Zenana ”Tyttö”, joka eli kaikkiaan 22 ja ½ vuotta 3 viikkoa ja joitakin päiviä päälle. Kiitos ”rautarouvan” hyvästä hoidosta kuuluu serkulleni Lauralle.
Kasvatuksessa erityisen lähellä sydäntäni ovat burmageenien monimuotoisuuden lisääminen sekä rodun terveyden vaaliminen. Käytän kasvatuksessani Thaimaasta tuotua ns. alkuperäisburmaa sekä sen jälkeläisiä edistääkseni edellä mainittuja ominaisuuksia kasvatuksessani, koko rodun etua ajatellen. Toimin ensimmäistä vuotta Burmakissan Ystävät ry:n terveystoimikunnassa.